Blogi

26.6.2023 Aggressiot kasvavat

Käytöshäiriöiden ja aggressioiden kanssa kamppaileva nuori ajautuu ympäristönsä kanssa jatkuvasti konflikteihin. Aggressiot heräävät kotona, laitoksessa, koulussa, julkisilla paikoilla, harrastuksissa ja kavereiden kanssa. Nuoren mielestä aggressiot johtuvat hänestä itsestään johtumattomista asioista ja tekijöistä, kun taas ympäristön mukaan ne ovat lähes aina nuoresta johtuvia.

Aggressiot aiheuttavat nuorelle myös sen, että yhä vähemmän ihmisistä haluaa olla tekemisissä nuoren kanssa, jolloin ystäväpiiri kaventuu ja muuttuu vääräksi. Väärä ystäväpiiri saa nuoren tekemään lisää typeryyksiä, jolloin ”ystävien” lisäksi nuoren kanssa ovat tekemisissä myös viranomaiset. Kierre johtaa pahimmillaan päihteiden käytön ja rikosten tekemisen myötä vakaviin seuraamuksiin.

Nuoren aggressiot johtuvat monesta syystä mutta useimmiten siitä, että adhd lääke on jäänyt ottamatta, unenpuutteesta, stressistä, ahdistuneisuudesta, nälästä, päihteistä tai opitusta huonosta ja aggressiivisesta käytöksestä. Hyvää näissä on se, että kaikkiin näihin pystyy vaikuttamaan yhdessä nuoren kanssa.

Aggressiot usein alkavat vaivata nuorta itseään, jolloin nuori saattaa sanoittaa niistä itse luotettavalle ihmisille. Tällöin nuorelta voi kysyä:
* Miten isoksi koet itse aggressiosi? arvioi 1-10
* Mitä luulet miten käytökseesi suhtautuisi paras kaverisi?
* Kuinka huolissaan sinun ja meidän pitäisi olla?
* Miten neuvoisit hyvää kaveriasi, jolla olisi sama pulma?
* Mitä silloin on tapahtunut, kun et ole aggressiivinen?
* Kuka olisi mielestäsi paras henkilö auttamaan sinua?
* Miten auttaisit vastaavassa pulmassa omaa lastasi, jos sinulla olisi lapsi?

Nuoren aggressiot voidaan jaotella neljään eri osaan. 1. Perheensisäinen käytöshäiriö, joka tarkoittaa käytöshäiriön rajoittumista perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. 2. Epäsosiaalinen käytöshäiriö, joka tarkoittaa ettei nuorella ole hyviä toverisuhteita eikä empatiakykyä. 3. Sosiaalinen käytöshäiriö tarkoittaa sitä, että nuorella on hyviä suhteita ikätovereihin ja empatiakykyä mutta käytös on yhteiskunnan normeista poikkeavaa. 4. Uhmakkuushäiriö, joka esiintyy tavallisimmin alle 10 vuotiailla mutta jossain määrin myös vanhemmilla, joissa tottelemattomuus on yleisin esillä oleva piirre.

Aggressioiden kanssa kamppailevalle nuorelle on tärkeää löytää ns. suojaavia tekijöitä, joita voivat olla mm. turvallinen kiintymyssuhde johonkin aikuiseen tai parisuhde, kyvykkyyden tunteen löytyminen harrastamisen, työn tai jonkun muun kautta, positiiviset kaverisuhteet, koulussa pärjääminen, mukava harrastus sekä ratkaisukeskeinen kasvatus ja positiivisten asioiden huomioiminen.
Tärkeää on keskustella nuoren kanssa mikä tulee muuttumaan, jotta saadaan aikaan muutos? Miten siihen päästään? Eli ei haeta ongelmia, vaan mietitään mitä voidaan tehdä yhdessä? Keskustelu on syytä pitää ratkaisukeskeisenä ja huomisen ajattelu keskiössä, samalla vahvistaen nuoren kokemia onnistumisia sekä vahvuuksia. Luottamuksellisen keskustelun välineenä liikunta toimii erinomaisesti.

18.4.2023 Tulevaisuuden muistelu

Nepsy valmennus on äärimmäisen toimiva myös sijaishuollossa. Itse käytän Nepsyä päivittäin ja erityisesti ”Tulevaisuuden muistelua” välineenä nuoren kanssa, kun täysi-ikäisyys alkaa lähestyä. Tulevaisuuden muistelu lisää nuoren toiveikkuutta sekä poistaa epävarmuustekijöitä, sillä lähestyvä 18 vuoden ikä on laitoksessa asuvalle nuorelle aikamoisen muutoksen paikka.

Tulevaisuuden muistelu toimii tässä kohtaa suunnittelun välineenä. Suunnittelu ja tulevaisuuden muistelu on tulevan ensi asunnon hankkiminen, asunnon kalustaminen, toimeentuloon liittyvien asioiden järjestäminen sekä itsenäistyvän nuoren asumisen, talouden hallinnan sekä työelämän taitojen valmennusta. Tämä kaikkinensa alkaa sijaishuoltolaitoksessa noin 4 – 6 kuukautta ennen h-hetkeä ja luonnollisesti aktivoituu loppua kohden.

Tulevaisuuden muistelussa keskustellaan nuoren kanssa monista erilaisista arjen tilanteista, joita nuori todennäköisesti kohtaa yksin asuessaan. Niitä ovat mm. ruuan laittamiseen, siivoukseen, vaatteiden silittämiseen, eläinten hankintaan, laskujen maksamiseen ja niihin liittyviin ongelmiin, ym. liittyvät esimerkit, joilla haastan nuorta.

Nuoren loppuaika sijaishuollon laitoksella on jännittävää ja tulevan elämän siivittävää. Tulevaisuuden muistelussa siis ensin haaveillaan ilman rajoituksia asumisesta, itsenäisestä elämästä ilman laitosta, harrastamisesta, opiskelusta, työstä, autosta, vaatteista, yms. Ajan kuluessa Tulevaisuuden muistelu tarkentuu ja realismi alkaa vallata. Kuitenkin koko ajan ratkaisukeskeisesti ja uusi mukava tulevaisuus mielessä. Sijaishuoltopaikassa on jo huone täynnä astioita, vuodevaatteita, kalusteita, jne. jotka kohta koristavat uutta ensiasuntoa. Asuntoa, jonka asuinalue on useampaan kertaan yhdessä kävelty ja tutustuttu.

Lopuksi, kun talouteen liittyvät KELA:n asiat ovat hallinnassa seuraa muuttopäivä ja siirtyminen valmiimpana omaan asuntoon jälkihuollon tukemana.

Tulevaisuuden muistelu itsenäistyvän nuoren valmennuksessa on positiivinen menetelmä valmistaa nuori pois sijaishuollosta omaan itsenäiseen asumiseen. Tulevaisuuden muistelu on mukava matka nuoren kanssa ja nuori tuntuu ”aikuistuvan” rutkasti viime metreillä.

Juha Saurama
Vastuujohtaja
Tunkki Osasto 1

5.1.2023 Resilienssi

””Ihmisten ja yhteisöjen kyky toimia muuttuvissa olosuhteissa ja kohdata häiriöitä ja kriisejä. Myös kykyä palautua ja toipua kriiseistä ja kehittyä jopa entistä vahvemmiksi kriisin jälkeen” (Sitra.2022)”

Lastensuojelun sijaishuollossa kohdataan lapsia ja nuoria, joilla on merkittäviä riskitekijöitä, jotka heikentävät resilienssiä. Elämänpolun aikana kohdatut vastoinkäymiset ovat aiheuttaneet epäluottamusta läheisiin ihmisiin sekä erilaisiin instituutioihin. Masentuneisuus, ahdistuneisuus ja negatiivinen tunnetila sekä suuri stressin määrä heikentävät lapsen ja nuoren elämänhallinnan kykyä sekä sosiaalista kyvykkyyttä. Koulunkäynnin ja opiskelun vaikeudet, käytöshäiriöt, päihteidenkäyttö, rikokset sekä ongelmat kotona ovat ilmenemismuotoja. Lapsen ja nuoren heikko kyky kohdata muuttuvia tekijöitä sekä stressiä aiheuttavia tekijöitä lisäävät todennäköisyyttä ja aiheuttavat rutkasti ongelmia, joiden vaikutukset voivat olla hyvinkin kauaskantoisia.

Lastensuojelun sijaishuollossa voidaan edistää tekijöitä, jotka lisäävät lapsen ja nuoren kykyä kohdata kriisejä ja palautua niistä sekä jopa kehittyä. Hyvien asioiden havaitseminen ja sanoittaminen sekä onnistumisien edistäminen luovat laitoksen arjessa positiivista tunnetilaa, optimismia, luottamusta sekä itsetuntoa.

* Laitoksen henkilökunnan keskinäinen vuorovaikutus on toisia kunnioittavaa
* Henkilökunnan toiminta laitoksen arjessa on johdonmukaista sekä ennakoitavaa
* Lasten ja nuorten vahvuuksia havaitaan sekä sanoitetaan
* Lapset ja nuoret kokevat, että henkilökunnan stressinhallinta kyky on riittävä, myös vaikeissa tilanteissa
* Laitos koetaan sosiaalisesti turvalliseksi ja miellyttäväksi
* Osataan ennakoida tulevia muutostekijöitä

Resilienssin eli lapsen ja nuoren kyvykkyyttä selviytyä muutoksista, vastoinkäymisistä sekä kyvykkyyttä toipua sekä ponnistaa elämässä eteen päin kohti normaaliutta on meidän kaikkien tavoite.

Juha Saurama
Vastuujohtaja
Tunkki

15.12.2022 Yhteisöllisyys

”Kaikki yhdessä tekeminen ei ole yhteisöllistä tekemistä mutta mikä sitten on sitä?”

Yhteisöllisyys on se johon lastensuojelun sijaishuollossa pyritään. Yhteisöllisyys lisää lapsen ja nuoren elämänhallinnan valmiuksia, kuntouttaa sekä ennen kaikkea kasvattaa. Yhteisöllisyys vähentää aggressioita ja vihaa sekä päihteidenkäyttöä. Yhteisöllisyys antaa myös lisää valmiuksia koulun käyntiin. Yhteisöllisyys parantaa laitoksessa sekä perheen sisällä ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Mitä yhteisöllisyys sitten on, jos se tuntuu olevan lääke niin moneen?

Yhteisöllisyys on ”sosiaalista pääomaa”. Aaro Harju (2006) toteaa, että silloin kun ”sosiaalinen pääoma” on korkea ihmiset viihtyvät paremmin. Yhteisöllisyys eli sosiaalinen pääoma tarkoittaa yhteisössä sitä, että yhteisössä (esimerkiksi lastensuojelulaitoksessa) kaikkien ihmisten välille pyritään luomaan niin vahva luottamus ja vastavuoroisuuden tunne, kuin vain on mahdollista.

Tämä tarkoittaa: Luottamus lapsen/nuoren ja ohjaajan välillä. Luottamus lapsen/nuoren ja lapsen/nuoren välillä. Luottamus henkilökunnan välillä. Sekä kaikissa näissä myös vastavuoisuus kaikessa mitä tehdään.
Luottamus laitoksen toimintaa kohtaa sekä luottamus moniammatillisessa työssä toimijoiden kesken. Luottamus huoltajien ja laitoksen henkilökunnan välillä. Luottamus lastensuojelujärjestelmää kohtaan. Kuulostaa hyvältä, sillä pelkällä luottamuksella ja vastavuoroisuudella ollaan jo lähellä yhteisöllisyyttä. Mutta vielä tarvitaan jotain….

Tarvitaan myös sitä, että laitoksen säännöt, normit ja toimintatavat ovat kaikkien tiedossa ja hyväksytyt. Niitä myös noudatetaan. Tarvitaan myös, että tieto ja informaatio liikkuu oikeassa ajassa sekä että esimerkiksi palaverikäytänteet ovat järkevät, Nappulaan osataan kirjata, jne…

Tarvitaan vielä sitä, että laitoksen yhteisössä toimivien ihmisten väliset vuorovaikutustilanteet ovat sivistyneet. Sivistyksen käsite on lasten/nuorten silmin erilainen henkilökuntaan nähden mutta esimerkiksi yhteiskokouksissa sen pystyy määrittelemään. Henkilökunnan sivistyneet vuorovaikutustilanteet on helpompi sopia.

Yhteisöllisessä lastensuojelun sijaishuollon laitoksessa on myös mukava olla töissä. Yhteisöllisyyteen kannattaa pyrkiä.

Juha Saurama
Vastuujohtaja
Tunkki

14.9.2022 Kasvatuksen kolme tehtävää

Immanuel Kant totesi aikanaan viisaasti ”kasvatuksen avulla ihmisestä tulee homo humanius eikä homo barbarius”.

Kasvatustyöllä on merkittävä ja oleellinen tehtävä lastensuojelussa. Kasvatusta tehdään jatkuvasti ns. funktionaalisesti eli ilman erillistä ohjelmaa tai suunnitelmaa ja se toteutuu jatkuvasti arjessa, kun nuori seuraa ohjaajaa, halusi sitä tai ei. Kuinka keskustelemme, kuinka kohtaamme toisemme, kuinka toimimme eri tilanteissa, jne. Näitä nuori seuraa. Avaanko oven kanssaihmiselle? miten kohtaan työkaverini? kuinka ajan autoa liikenteessä? Miten käyttäydyn vastoinkäymisissä? Kuinka puhun vapaa-ajastani? Kuinka kommentoin asioita? Näin me kasvatamme.

Kasvatus on myös suunniteltua eli intentionaalista. Suunnitellun kasvatuksen avulla lastensuojelussa pyritään muutokseen kolmen kasvatuksen perustehtävän kautta, joita ovat:
* Kasvatuksen identiteettitehtävä
* Kasvatuksen sosialisaatiotehtävä
* Kasvatuksen sivistystehtävä

Hienot käsitteet mutta mitä voisivat olla lastensuojelun arjessa?

Kasvatuksen identiteettitehtävän kautta pyritään kasvatuksen ja ohjauksen avulla vaikuttamaan positiivisesti nuoren arvoihin. Arvoihin vaikuttaminen perustuu oikeaan tietoon ja päivittäisiin valintoihin, joiden kautta muodostuu sillä hetkellä kulloisiakin nuorelle tärkeitä arvoja, lopulta identiteetti. Esimerkiksi rasistisen nuoren skinheadidentiteetin muuttuminen suvaitsevaksi muita kohtaan, koulua hyödyttömänä pitävän nuoren identiteetin muuttuminen tietoa, opiskelua sekä työtä arvostavaksi tai rikollista elämää ihannoivan nuoren muuttuminen normaalia elämää tavoittelevaksi.
Identiteettityö on vaativaa, aikaa vievää ja suunnitelmallisuutta vaativaa. Mutta palkitsevaa.

Kasvatuksen sosialisaatiotehtävän tarkoitus on saada nuori ensinnäkin ylipäätänsä sosiaalistumaan sekä sosiaalistumaan itsensä sekä yhteiskunnan kannalta oikeiden ystävien kanssa. Ilman sosiaalistumista nuori jää yksin tai on ympäristön hylkimänä. Tämän vuoksi lastensuojelussa on syytä erityisesti painottaa nuorille hyviä ja sivistyneitä käytöstapoja sekä vuorovaikutustilanteiden tasa-arvoisuutta eli dialogin merkitystä. Sitä pitää oikeasti myös ihan tietoisesti harjoitella.

Kasvatuksen sivistystehtävällä tarkoitan tässä yhteydessä kasvatuksen tehtävää edistää demokrattista ajattelua. Nuorella on usein kokemus ei-demokraattisesta elämästä, jossa häneen kohdistunut kasvatus on koettu epäjohdonmukaisena, väkivaltaisena tai välinpitämättömänä. Lastensuojelussa yhteisössä tapahtuva päätöksentekoprosessi kehittää nuoren demokratiakykyä. Samoin se kehittyy dialogissa henkilökunnan kanssa, jossa punnitaan eri vaihtoehtoja ja valitaan oikea. Kasvatuksen sivistystehtävä on oikeastaan yksi kasvatuksen vaikeimmista osa-alueista mutta onnistuessaan äärimmäisen palkitsevaa.

Kasvatuksen tehtävä on myös asettaa rajoja, tuottaa pettymyksiä ja suojata nuorta. Ne aiheuttavat usein konflikteja mutta ovat ennakoinnin kautta helpommin käsiteltävissä ja kohdattaessa.

Oikeastaan kasvatuksen merkitys lastensuojelutyössä on äärimmäisen merkittävä.

12.5.2022 Kesätyöt

Lastensuojelun laitosasumisessa olevilla nuorilla kuuluu olla yhtäläiset mahdollisuudet kesätyöhön, niin kuin muillakin nuorilla. Kesätyöpaikan haku on aloitettava hyvissä ajoin ja myös kannattaa hakea, vaikka olisi kuinka epävarmaa osallistua mahdollisesti saatuun työhön. Työn haku on aina kasvattavaa nuorelle ja se antaa myös mukavalla tavalla tavoiteltavaa, haaveita sekä ihan uutta ajateltavaa. Sai töitä tai ei.

Mikäli työpaikka löytyy, niin laitoksessa on syytä valmentaa nuori hyvin työtä varten, varsinkin työelämän pelisääntöjen osalta. Nuorelle ei välttämättä ole ihan selvää se, että töistä ei myöhästytä tai se, että omaa puhelinta ei välttämättä voi käyttää työaikana tai se, että pomo saattaa sanoa jotain epämiellyttävää. Nuorelle on myös kerrottava, että työelämä on pääasiassa viihtyisää, mielenkiintoista ja jopa mukavaa. Palkan merkityksestä puhumattakaan. Oma kokemukseni on, että valtakunnalliset Ohjaamot ovat tässä suhteessa loistavia kumppaneita. Itse olen jo usean vuoden ajan varannut Ohjaamosta ajan ja mennyt nuoren kanssa tekemään sinne CV:n, tekemään työnhakemuksia sekä saamaan oppia työelämän taidoista. Ohjaamoissa oikeasti tämä osataan. Töitä ollaan myös saatu.

Työ on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Työtä on pääsääntöisesti vaikea saada ilman koulutusta mutta kesätöitä saa. Kesätyö antaa valmiuksia jatkaa opiskelua kesän jälkeen. Olen huomannut myös sen, että nuoret usein kertovat ylpeänä muille laitoksen nuorille kesätyökokemuksistaan. Aikaisemmin kesätöissä olleita laitokseen sijoitettuja nuoria olen myös pyytänyt kertomaan muille nuorille kokemuksiaan ja se on osoittautunut hyväksi. Keskustelu kokeneen kesätyöntekijän ja kokemattoman välillä on ollut aina hedelmällinen ja opettavainen, jossa on jaettu erittäin hyviä vinkkejä. Sellaisia, joita en olisi itse aina osannut kertoa.

Suosittelen aloittamaan kesätyöprosessin nuorten kanssa jo vuoden vaihteessa, ja tekemään yhteistyötä Ohjaamojen kanssa.

10.4.2022 Itsenäistyminen

Se kun pitkään sijoitettuna ollut nuori alkaa lähestymään täysi-ikäisyyttä (18 vuotta) näkyy nuoren koko olemuksessa. Erityisesti kaksi asiaa on havaittavissa lähes poikkeuksellisesti. Nämä ovat HENKINEN KYPSYMINEN KOHTI AIKUISUUTTA ja EPÄVARMUUS.

HENKINEN KYPSYMINEN KOHTI AIKUISUUTTA on luonnollisesti yksilökohtaista mutta poikkeuksetta nähtävillä. Tunkissa aloitetaan Itsenäistyvän nuoren valmennus noin kuusi kuukautta ennen H-hetkeä, jolloin arjessa keskustellaan ja muistutetaan tulevasta aikuisuudesta sekä sijaishuollon jälkeisestä elämästä. Ruuan valmistusta harjoitellaan, siisteyteen kiinnitetään erityistä huomiota ja käytöstavoista muistutetaan ehkä normaalia enemmän. Samoihin aikoihin aloitetaan myös ihan omat käytännön valmennukset, jotta valmiudet selviytyä ovat vahvat. Oman Talouden hallinta, Asumisen Opas sekä Työelämän valmiudet ovat suosittuja valmennuksia lähes kaikkien aikuistuvien nuorten keskuudessa. Oman Talouden hallinnan valmennuksessa keskustellaan tulojen ja menojen tasapainosta, velanoton riskeistä, rahankäytöstä sekä KELA tuista. KELA:n asumistuki, toimeentulotuki ja opintotuki opitaan hakemaan. Usein nuorelle tulee yllätyksenä elämän kalleus mutta lopulta päivittäisen käytössä olevan rahan määrän eli budjetin hahmottaminen helpottaa. Asumisen Opas valmennus käy läpi kaikki oleelliset asiat asunnon hankinnasta asumisessa huomioitaviin asioihin. Erityisesti vuokra-asumisen säännöt välillä herättävät ihmetystä. Työelämän valmiuksia harjoitellaan Tunkissa oloaikana mm. Tunkki kahvila/kioskilla mutta itsenäistyvän nuoren Työelämän valmennus käy läpi tarkasti työnhaun tärkeimmät asiat sekä työelämässä vaadittavia taitoja ja huomioitavia seikkoja. Valmennusten aikana nuoren henkinen kypsyminen kohti aikuisuutta on lähes poikkeuksetta niin vahvasti käynnissä, että valmennuksessa käytyjen asioiden omaksuminen tapahtuu nopeasti. Asenne omaksua itselle tärkeitä asioita on suuri. Mahtavaa on huomata nuoressa tämä suuri positiivinen muutos. Silloin tuntee tekevänsä merkityksellistä työtä. Usein sijoituksen loppuvaiheessa mukaan astuva jälkihuolto onkin positiivisesti yllättynyt nuoren valmiuksista itsenäiseen elämään.

EPÄVARMUUS on niinikään luonnollisesti yksilökohtaista mutta myös poikkeuksellisesti nähtävillä. Nuori aistii ja tietää sijaishuollon vankan tuen ja kontrollinen päättyvän, kuin ”seinään”. Se pelottaa. Useimmat nuoret myös erityistason sijaishuollon laitoksissa hallitsevat negatiiviset tunteensa eli jännityksen ja pelon. Itsenäistyvän nuoren valmennukset, arjessa itsenäistymisen harjoittelu, keskustelu ja haaveilu tulevasta asunnosta sekä elämästä siivittävät viimeisiä kuukausia vähentävät epävarmuutta ja siirtyminen omaan asuntoon itsenäisesti luonnistuu useimmiten lopulta hyvin. Nuori tietää, että jälkihuolto on kuitenkin tukena ja usein nuori kysyy vielä viimeisinä päivinä ”voinko soittaa Tunkkiin, jos tulee ongelmia”. Osalla nuorista kokemukset perhe-elämästä ennen sijaishuoltoa ja sijaishuollon aikana ovat olleet niin turvattomia, että kokemukset aiheuttavat negatiivistä epävarmuutta. Negatiivinen epävarmuus näkyy mm. aggressiivisuutena, varasteluna, tuhoamisena, ilkivaltana, hatkaamisena, lisääntyvänä päihteiden käyttönä sekä muina hölmöilyinä. Tämä viivästyttää itsenäistymisen harjoittelua mutta lähes kaikkien nuorten osalta kuitenkin on päästy siihen tilanteeseen, että valmiudet itsenäiseen elämään omassa kodissa on saatu edes välttävälle tasolle. Näille nuorista Tunkki tarjoaa ”jälkitukea” arjessa selviytymiseen, jonka lopulta kuitenkin sosiaalityö päättää. Pisimmät jälkituet sijaishuollon sijoituksen jälkeen ovat olleet 4 kk ja silloin Tunkin jälkituki on keskittynyt intensiivisesti elämänhallinnan tukemiseen, päivittäisen talouden tukemiseen, koulunkäynnin tukeen ja yhdessä harrastamiseen. Tähän asti jokaisen jälkituen on voinut päättää turvallisin mielin. Henkilökohtaisesti olen ollut mukana monissa jälkituen ohjausprosesseissa.

3.2.2022 Vihanhallinta

Tunkkin on sijoitettu useita lapsia ja nuoria, joilla on todettu eriasteisia tai erilaisia käytösongelmia ja vihan hallinta haasteita. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on joskus huonoja tapoja, keskittymisongelmia, pelkoja, epäystävällisyyttä ja kiukkua. Joskus on normaalia myös raivostua. Milloin aggressio on sitten väärää? Yleensä niissä tapauksissa, kun se ilmenee väkivaltana muita, itseään tai merkittävässä määrin omaisuutta kohtaan, loukkaamisena, pelotteluna, kiusaamisena, ulkopuolelle jättämisenä tai jopa sadistisena käytöksenä. Suoranaisen sadismin kohteena saattaa olla myös hyönteiset tai pienet eläimet. Erityistason lastensuojelulaitoksessa on valitettavan normaalia, että nuorella on toistuvia kiukunpuuskia, tappelemista, tottelemattomuutta, valehtelua, varastamista ja oman hygienian laiminlyöntiä. Jokin on silloin pielessä.

Mietimme päivittäin mistä kulloinkin lapsen tai nuoren käytös johtuu etsiessämme ratkaisuja. Lähes tulkoon aina syy pystytään paikallistamaan samoihin ongelmakohtiin. Liika-aktiivisuus tai adhd, jatkuva väsymys ja univaikeudet, stressi, surumielisyys tai isän ja äidin kaipuu tai päihteet ovat se johon keskustelussa törmäämme. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on todettakoon, että nälkä laukaisee monessa tapauksessa vääränlaisen aggression.

Olemme huomanneet, että mikäli sijoitettu lapsi tai nuori on kokenut elämänsä aikana voimakkaita traumoja, joita hän ei ole riittävästi käsitellyt, on olemassa riski vakavalle käyttäytymisen häiriöille. Näiden kohdalla sijaishuoltopaikan arjessa ärsykkeen tullessa lapsen tai nuoren mieli muuttuu hyvin nopeasti normaalitilasta ns. hälytysvalmiuteen, jolloin aivot menevät taistele tai pakene olotilaan, vain selviytyäkseen tilanteesta. Silloin lapsi tai nuori ei välttämättä tiedosta mistä kyseinen reaktio johtuu ja reaktio voi olla tapahtumaan nähden suhteettoman suuri. Joskus voi tapahtua jotain josta on seuraamuksia.
Me lasu-ammattilaiset tiedämme myös, että lapsuuden ja nuoruuden käytöshäiriöillä on yhteyttä aikuisiän mielenterveysongelmiin sekä hyvinkin vakaviin muihin vaikeuksiin. Tämänkin vuoksi asiaan on pystyttävä puuttumaan oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla.

Sijoitettujen lasten ja nuorten käytöshäiriöt voidaan jakaa neljään osaan. Sijoitusyksikön sisäiseen käytöshäiriöön, epäsosiaaliseen käytöshäiriöön, sosiaaliseen käytöshäiriöön ja uhmakkuushäiriöön. Lastensuojelun erityistason laitosmaailmassa pääsääntöisesti kaikki edellä mainitut ovat läsnä mutta erityisesti ilmenee sijoitusyksikön sisäinen käytöshäiriö sekä epäsosiaalinen käytöshäiriö. Kodin ulkopuolelle sijoitettu lapsi tai nuori kohdistaa aggression sijaishuoltopaikkaa kohtaan ja hänellä ei ole useinkaan hyviä tai oikeita kaverisuhteita. Myös empatiakyvyn puute ei jää havaitsematta, eikä koskaan lakkaa ihmetyttämättä.

Turvallinen ja luotettava suhde aikuiseen tai aikuisiin sijaishuoltoyksikössä on osoittautunut ehkä merkittävimmäksi muutoksen aiheuttajaksi. Tämän kautta usein koulumenestys on parantunut, sosiaalisissa tilanteissa konfliktien määrä on vähentynyt, lapsi tai nuori on kyennyt luomaan normaaleja kaverisuhteita ikätovereihinsa, päihteiden käyttö on loppunut tai on vähentynyt ja positiivinen temperamentti on vallannut negatiiviselta elintilaa. Harrastus on toiminut joskus oivana välineenä.

Tunkki nuorisokodissa on käytössä vihan hallinta – valmennus niille lapsille ja nuorille, joiden kohdalla edellä mainitut näyttäytyvät. Vihan hallinta valmennuksessa ohjataan lasta tai nuorta tunnistamaan aggression tunteita, ymmärtämään tekojen seurauksia ja jossain määrin ennalta ehkäisemään tekijöitä, jotka vaikuttavat aggressioiden syntyyn.

Työtä on tällä saralla paljon.

Juha Saurama
Vastuujohtaja

28.12.2021 Liikunta

Liikunta lisää hyvinvointia, todetaan useassa yhteydessä. Totta. Mutta. Miten liikunta voisi lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia lastensuojelun sijaishuollossa? Melkein jokaisella Tunkkiin sijoitetulla nuorella on enemmän tai vähemmän kokemuksia liikunnan harrastamisesta ennen sijoituksia ja jonkin verran kokemuksia aikaimpien sijoitusten aikana. Useimmat ovat pelanneet jalkapalloa, koripalloa, sählyä tai muita pelejä. Kokemus tai kokemusta on myös, aika yllättävää kyllä, myös kamppailulajeista.
Sijoituksen Tunkkiin alussa useimmiten liikunnan harrastaminen ei saa nuorta mukaansa, vaikka aikaisempaa kokemusta olisikin mutta kun aikaa hieman kuluu ja luottamus ohjaajaan muodostuu, lähdetään yhdessä myös liikkumaan tai jopa treenaamaan. Sitten moni asia muuttuu.

Joidenkin nuorten kanssa aloitetaan kävelylenkeillä Espoon Nuuksion todella kauniissa erämaisemissa. Se rauhoittaa ja laittaa ajattelemaan. Keskustelu siitä mitä luonnossa havaitaan hallitsee puheenaiheita. Välillä keskustellaan koulun käynnistä, päihteistä, pöllöilyistä, tulevaisuudesta mutta myös hiljaa käveleminen on sallittua. Kahvihetket järven rannalla kruunaavat hetken.

Sähly-, koripallo- ja jalkapallopelit toteutetaan yhdessä, porukassa. Kesällä Klaukkalassa on käytössä hyvät ulkokentät ja talvella pelit onnistuvat Rinnekodin palloiluhallissa. Pelit ovat matalan kynnyksen liikuntaa meidän nuorille ja niissä on lähes aina ”hyvä meininki”. Yhdessä on kivaa mutta ohjaajana kuitenkin on oltava ”hereillä”. Pelien jälkeen maistuu valmiiksi tehty ruoka yksikössä.

Kamppailulajeja haluavat lähes kaikki nuoret harrastaa mutta lopulta vain noin 30% nuorista tulee harjoituksiin. Allekirjoittaneella on pitkä kokemus tästä urheilun jalosta muodosta, joista plakkarissa mm. 8 Maailman mestarin ja 4 Euroopan mestarin valmennus sekä aika paljon kaikkea sen alta. Kamppailuharjoitukset alkavat nuoren kohdalla vasta, kun on tutustuttu ja ohjaaja on varmistunut siitä, että kamppailulajien harrastaminen ei näy negatiivisesti nuoren käytöksessä. Treenit kamppailusalilla ovat aina nuorelle mielenkiintoiset ja lähes aina nuori on ”kuin uusi” treenin jälkeen. Varsinkin käytöshäiriöisten nuorten kohdalla jo muutaman kamppailulajiharjoituksen jälkeen nuoren väkivaltainen käytös loppuu sijoituksen ajaksi. Erittäin harvoin nuori käyttäytyy enää entisen kaltaisesti. Tuntuu uskomattomalta. Miten tämä voi olla muka näin helppoa. Niinpä.

Kunto- ja punttisaleilla harjoittelu kiinnostaa useimmiten samoja nuoria, jotka osallistuvat kamppailulajien harjoituksiin. Punttisalilla on tärkeää, että nuorelle opetetaan salikulttuuri ja opastetaan laitteiden ja tankojen moninainen käyttö. Sillä tavalla nuori integroituu itsestään muiden salilla kävijöiden ryhmään ja saa treenistä sen irti mitä tavoittelee. Opastus ehkäisee myös ns. nolot tilanteet, joihin nuori voi salilla tietämättään joutua. Osa nuorista haluaa hyvinkin tarkan harjoitusohjelman. Näissä ohjaajan rooli on erittäin tärkeä. Lopulta jotkut nuoret jopa addiktoituvat punttisalille, jolloin joskus käydään kaksikin kertaa päivässä salilla. Parempi sekin, kun päihteet tai muu pöllöily. 

Oli liikunnan ja harrastamisen muoto mikä tahansa, se tuo nuorelle hyvän mielen ja lisää hyvinvointia. Usean nuoren kohdalla väkivaltainen käytös on muuttunut rauhallisemmaksi, päihteiden käyttö vähentynyt tai loppunut kokonaan. Liikunta tuo myös nuorelle tärkeää positiivista huomiota, josta usein lastensuojelun nuorilla ei ole runsauden pulaan. Eräs käytöshäiriöiden vuoksi sijoitettu nuori saatiin innostumaan eräästä urheilulajista niin, että sijoituksen lopussa voitti SM hopeaa lajissaan. Tällä hetkellä nuori asuu itsenäisesti ja viettää ihan normaalia nuoren miehen elämää, vankilan sijaista. 

 

Juha Saurama
Vastuujohtaja

 

24.11.2021 Korona-arkea

Korona näyttäytyi loppukesästä jo voitettuna vitsauksena, kun hallituksen lupaama 80% rokotekattavuus läheni maaliaan. Sitten kävi, mitä pelkäsin. Asetettu 80 prosentin rokotekattavuus ei ollutkaan riittävä ja kansan rokotusinto laantui. Nyt marraskuun lopussa on päästy hiukan yli 80 prosentin mutta huolta kantaa se, että päivässä uusia rokotettuja koko valtakunnassa on alle 500 ihmistä. Sen mukaan valtava osa yli 12 -vuotiaista yli 5 miljoonaisesta suomalaisista on vielä rokottamatta ja virusta paremmin ymmärtävät lääkärit sanovat, että jokainen tulee jossain kohtaa kohtaamaan korona viruksen, halusi tai ei. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että kaikkien todennäköisyyksien mukaan myös tehohoitoon tulee joutumaan lähiaikoina suuri määrä ihmisiä. Korona potilaiden vallatessa tehohoitopaikkoja, se tarkoittaa pahimmassa tapauksessa muiden tehohoitoa tarvitsevien leikkauspotilaiden hoidon siirtoa myöhemmäksi. Se ei ole oikeudenmukaista, itseasiassa se on väärin ja jopa vastuutonta tai rumasti sanottuna itsekästä. En ole mikään piikki-intoilija, tietenkään, mutta näen vastuullisuuden muita kohtaan olevan perusteltuna syynä huoleeni. Mieti, jos oma terveytesi on vaakalaudalla sen takia, että et pääse tarvittavaan hoitoon, kun rokottamattomat korona potilaat ovat vallanneet sairautesi vaatiman tehohoitopaikan? Tätä mietin, oikeasti.

Kurjaa ja kamalaa on, että sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat ruvenneet blockaamaan ystäviään pois, kuuluvatko he rokotettujen tai rokottamattomien joukkoon. Samaan joukkoon on kuuluttava tai muuten ei olla kavereita, enää. Mitä, jos tapaa kadulla, harrastuksissa tai töissä sellaisen ihmisen, jonka on juuri blokannut pois? Onneksi suurin osa ihmisistä on hiljaa. Vai onko passiivisuus tässä kansainvälisessä kriisissä hyve? hiljaisuudella yritetään välttää konflikteja. Välttää konfliktin on helpointa ja joskus järkevintä. Huonona vertauksena kadulla toista pahoinpideltävän tai tajuttomana makaavan ohi on helpointa kävellä nopeasti ohi, ja kauhistella. Somekorona jakautumista en kannata, vaan kannatan järkevää ja aktiivista keskustelua. En itse kävele kadulla ohi, jos jotain pahoinpidellään tai joku makaa tajuttomana. Otan vastaan sen tuoman konfliktin. Otan myös julkisesti kantaa korona rokotus keskusteluun. En kuitenkaan ole yhtään muita parempi, en yhtään. Voi olla, että historia myöhemmin osoitti minun olleen muita tyhmempi. Esittämäni vertaukseni oli ainakin tyhmä.

Miksi sitten ihmiset eivät ota rokotetta? en tiedä. Meistä taitaa jokainen tavanneen rokotuksesta kieltäytyneen, jotka ovat ihan tavallisia meikäläisiä tai teikäläisiä, meidän tai teidän ystäviä, perheenjäseniä, työkavereita, harrastuskavereita, tätä Blogia lukeviakin kenties, kuka vain, mutta huolestuttavaa on, että en ole vielä kuullut yhtään oikeasti perusteltua syytä kieltäytyä rokotuksesta. Tai olen. Eräs ystäväni vaimo ei suostu ottamaan koronarokotusta, koska sain aikanaan sikainfluenssarokotuksesta narkolepsian. Muiden kohtaamani kieltäytyjien syyt ovat lähinnä luvalla sanoen absurdeja taudin aiheuttamaan yhteiskunnalliseen sekä yksilölliseen kriisiin nähden. Mielenkiintoinen ilmiö tässä on se, että kun viranomaiset kiristävät rokottamattomien osallistumista erilaisiin rientoihin ja matkustamiseen, rokotuksesta kieltäytyvät menevät ottamaan rokotuksen. Tästä voi tehdä johtopäätöksiä.

Kun mitään muuta keinoa voittaa vaikea korona ei ole julkisuudessa esitetty, kuin sairastaa se tai ottaa rokotus, niin toivon valtiovallalta jämerämpiä otteita. Mikäli sote henkilöstölle määrätään rokotus pakolliseksi, myös Suomessa, pitää poliittisesti lähinnä SDP:n käydä ammattiliittojen, eli SDP:n rahoittajien kanssa keskustelu siitä, kuinka rahoitetaan lomautettujen sote työntekijöiden lomautusajan toimeentulo? Mutta toivotaan, että taivaalta putoaa jokin uusi ”syy”, saada rokottamattomat taudin aiheuttaman pahan version ulkopuolelle. Silloin huoleni on aiheeton ja nostan käden pystyyn virheen merkiksi.

Lastensuojelulaitoksissa työskentelevät lähihoitajat, sosionomit, yhteisöpedagogit, ym. ammattilaiset ovat sinne sijoitettujen lasten kasvattajia. Kasvatus laitoksen arjessa on erittäin suunniteltua (intentionaalista) sekä arjen tilanteista kumpuavaa (funktionaalista). Kasvatuksen kolmea päätehtävää (sosialisaatiotehtävä, identiteettitehtävä sekä sivistystehtävä) myötäillen elämä laitoksessa soljuu kohti lapsen sijoitetulle asetettuja tavoitteita kohti. Tästä olen vakuuttunut. Parhaamme tehdään, jopa enemmänkin. Siitä puhuvat tulokset ja vaikuttavuus puolestaan. Mutta yhdestä asiasta olen huolissani. Miten rokottamattomat lastensuojelun ammattilaiset, huippuosaajat, perustelevat nuorille koronarokotuksen merkityksen? todennäköisesti perustelevat vastuullisesti välttäen tuomasta esille omaa henkilökohtaista valintaansa, jolloin laitokseen sijoitettu nuori käy varaamassa itselleen rokotusajan. Huoleni onkin aiheeton. Miksi ylipäätänsä kirjoitinkaan tämän Blogin. 

Toivotan kosmista ja vastuullista korona-ajan yhteiseloa rokotetuille ja rokottamattomille työpaikalla, harrastuksissa ja kotona. Tauti ei lähde maailmasta moneen vuoteen, emmekä me voi myöskään olla elämättä yhdessä.

Juha Saurama vastuujohtaja